Ei liity aloitusviestissä mainitunlaisiin satelliitteihin, mietin vaan geostationaaristen satelliittien järjettömyyttä. Tieteiskirjailija Arthur C. Clarke lanseerasi ajatuksen että satelliitit voisi pysytellä näennäisesti paikoillaan taivaalla, vaikka kiertävätkin paljon suuremmalla nopeudella kuin alla oleva maanpinta. Kun ajatus oli ensin keksitty tai kylvetty, siitä oli helppo tehdä pian "todellisuutta". Idea sellaisista geostationaarisesta satelliiteista voi ehkä aluksi tuntua melkein loogiselta, jos ajattelee että gravitaatio lasketaan maan keskikohdasta josta voi vetää kuvitteellisen viivan niin että kaikki siinä viivalla asettuu päällekkäin, eikä ulkoringin kovempaa vauhtia huomaa mitenkään samalla janalla alempana. Ideasta on kuitenkin unohdettu että kiertoradan selitys on että satelliitti putoisi koko ajan maapallosta ohi. En usko että sellainen näyttäytyisi niin että satelliitista voisi teoriassa pudottaa ankkurin maahan. Ennen näitä litteän maan ajatuksia ei varmaan kenelläkään ole ollut syytä epäillä satelliittien olemassa oloa. Nyt kun kaikkia satelliittiväitteitä ja gravitaatiosatuja on joutunut kriittisesti ajattelemaan, niin aika scifiltä kyllä kuulostaa suurelta osin, ja sitähän ne monesti on ensin ollutkin.