Ei tunneta myöskään mitään mekanismia, jossa valo näkyisi vain 10 000 km päästä. Mutta ei lainkaan 20 000 km päästä. eli koko sekava FE- mallinnus vuotaa kuin seula!
Kyllä se pojat on niin, että auringonvalo hidastuu sekä ilmassa ja vedessä vesimolekyylien ja pienpartikkeleiden takia. Kipupiste on reilu 10000 km valon lähteestä, silloin kun fotonien matkanteko tapahtuu perspektiivissä liki vaakatasossa, eli auringosta, jonka halkaisija on vain muutamia kymmeniä kilometrejä. Käytännössä reilu parituhatta kilometriä enemmän, koska Aurinko ei laahaudu Maata pitkin, vaan on jatkuvasti muutamia tuhansia kilometrejä litteän Maan yläpuolella.
Auringonvalo voi sekä hidastua että absorboitua, kunnes se häviää pois näkyvistä, eikä fotonit voi enää tietyn matkan päästä enää jatkaa törmäilyä vesimolekyyleihin, ilman epäpuhtauksiin tai pienpartikkeleihin.
Mitä matalammassa kulmassa valo tulee auringolaskun aikaan, ennen kuin aurinko on laskeutunut tai alareuna edes hipaissut horisonttia, sitä nopeampaa on absorboituminen ilmakehässä, koska silloin kulma on niin matala ja fotonit kohtaavat enemmän ilman kosteutta ja epäpuhtauksia kuin jos vertaa vaikkapa keskipäivän tilanteeseen jossa ilmakehä alkaa tulla vastaan noin 100 km:n korkeudella Maan kamarasta. Tämä samainen asia selittää myös sen niin sanotun "Maan varjon", jonka pallopäät uskovat todistavan että Maa on pallon mutoinen, vaikka ilmiö todellisuudessa johtuu siitä, että "siellä Maan varjon kohdalla" etäisyys aurinkoon on pitempi ja auringonkulma matalalla, juuri pidemmän etäisyyden takia.
Perspektiivissä "katon" kulma painuu aina alaspäin, kunnes se saavuttaa pakopisteen. Pilvetkin näyttävät painuvan alaspäin, kun niille tulee etäisyyttä lisää. Ja aina jos otan panoraamakuvaa lentokoneiden jättävanoista taikka kemikaalivanoista niin sama ilmiö on siinäkin nähtävillä. Kulma mataloituu kun kohde etääntyy, kun taas lähestyessään, kulma nousee ylöspäin. Ja silti se lentokone on lentänyt koko matkan kutakuinkin samalla korkeudella.
Monet tiedemiehet ovat nyt uskovinaan että valon vauhti sittenkin hidastuu:
Valon hidastumisen ja absorboitumisen ilmiöitä voi nähdä myös omin silmin luonnossa, tarkkailemalla aurinkoa silloin kun se on matalassa kulmassa. Varsinkin kesäiltoina kun auringon alareuna hipaisee horisonttia, mutta on vielä kokonaan näkyvissä. Silloin voi usein nähdä, että kun käännät katseen 180 astetta poispäin auringosta (mikä on vielä täysin ylhäällä), niin siellä toisessa päässä on huomattavasti hämärämpää kuin jos katsot suoraan himmenevää aurinkoa päin.
Edellämainittu ilmiö kumoaa ne pseudotieteen höperyydet kun sanoivat sataprosenttisella varmuudella, että valon nopeus on vakio. Minulla on jopa omaa videomateriaalia ilmiöstä. Ilmiötä on helppo todistaa todeksi.
Ilmiön todistamiseen ei tarvita mitään tieteellisiä laskelmia, mikäli silmät on päässä ja mieli on avoin totuuden tutkimiselle. Et tule tarvitsemaan kesällä edes kameraa. Riittää että käytät silmiäsi ja käytät tavallista maalaisjärkeä asian havainnoimisessa. Siksi onkin niin hullukurista, että vasta nyt jälkeenpäin luodaan tuollaisia artikkeleita joita yläpuolella linkkasin (jossa tiede kumoaa omia aikaisempia "tieteellisesti todistettuja asioita"), kun järkikin sanoi jo vuosia ennen noiden artikkeleiden ja tutkimustietojen julkaisemista, että valo sekä hidastuu että absorboituu.
Olen jopa kerran nähnyt Kuun häviävän pois näkyvistä ilman että sen alareuna ei ollut edes lähelläkään horisonttia, vaan oli vielä useita asteita sen yläpuolella. Väliin ei tullut edes näkyviin pilviä, vaan kyse oli siitä häviämisen syystä että minun ja kuun välissä oli ilmassa tavanomaista enemmän kosteutta ja pienpartikkeleita. Olen myös useammin kuin kerran nähnyt kuun tulevan näkyviin useita asteita horisontin yläpuolella, ilman että pilviä olisi ollut välissä. Kerrankin kun oli korkean mäen päällä niin ihmeteltiin yhdessä minulle tuntemattoman ihmisen kanssa, että mistä ihmeestä se kuu nyt yhtäkkiä tuli näkyviin noin korkealle, kun ei edes pilviäkään ollut näkyvissä, jonka takaa se olisi voinut lymytä.
On sekin hullunkurista kun tiede sanoo ja opettaa, että tähdet ovat aurinkoja. Ei ne mitään aurinkoja ole. Raamatussa Jumala loi vain yhden auringon valaisemaan päivää ja yhden kuun sekä tähdet valaisemaan yötä. Jos valon nopeus olisi vakio, kuten näytät uskovan, niin johan nuo auringot - joista monet kerrotaan olevan miljoonia kertoja suurempia kuin aurinkokuntamme oma aurinko - nehän valaisisivat taivaan yläpuolellamme kirkkaammin kuin meidän oma aurinko... jo mm. siitä syystä, että ilmakehä joka hidastaa ja absorboi valoa, se ei absorboi valoa läheskään yhtä paljon kun valo tulee suoraan meidän yläpuolelya, koska ilma nousee vain noin 100 km:n korkeudelle (tieteen mukaan), kun taas jos se tulisi lähes vaakatasossa, niin vesimolekyylejä että pienpartikkeleita onkin jo ilmassa runsaasti.
Näitä asioita kannattaa filosofoida. Eikä tiedeyhteisöjen kaikkia opettamia asioita kannata uskoa, ilman että tarkastelee niitä myös kriittisesti. Jos tieteelliset tosiasiat eivät kestä kritiikkiä, ne eivät välttämättä olekaan mitään tosiasioita.